Välilevyrappeuma (IVDD)

YLEISTÄ: IVDD (Intervertebral Disc Disease, IVDD, IDD, CDDY) on selkärangan välilevyjen rappeumasairaus, jota esiintyy myös kooikerhondjeilla. Sairauden taustalla on geneettisiä tekijöitä, joista merkittävä on FGF4-retrogeeni kromosomissa 12. Tämä geeni vaikuttaa välilevyjen ennenaikaiseen kalkkeutumiseen, mikä lisää riskiä välilevytyrälle ja selkävaivoille.

IVDD kehittyy asteittain, kun välilevyt menettävät kimmoisuutensa ja alkavat kalkkeutua. Tässä vaiheessa (noin 2 - 4-vuotiaana) röntgentutkimuksessa voidaan havaita nämä kalkkeutumat selkärangan nikamaväleissä (Intervertebral Disc Calcification, IDC). Ajan myötä välilevyt rappeutuvat eikä kalkkeumia voida myöhemmin enää nähdä röntgenkuvista.

Kalkkeuman saaneet koiratkaan eivät välttämättä sairastu tai oireile tämän hetkisen käsityksemme mukaan. Mahdollinen oireilu ja sairastuminen voi tapahtua nopeasti tai hitaasti. Nopeasta oirekuvasta on kyse äkillisessä välilevytyrässä, jossa välilevyn sisäosa purskahtaa ulos nivelvälistä ja painaa selkäydintä. Tämä voi aiheuttaa voimakasta kipua ja jopa äkillisen halvaantumisen. 

Välilevyn rappeutuminen voi tapahtua myös hitaasti ajan myötä, mikä johtaa krooniseen selkäkipuun ja liikkuvuuden heikkenemiseen.

IVDD:n oireet vaihtelevat lievästä epämukavuudesta vakavaan halvaantumiseen. Yleisimmät oireet ovat:

  • Selkäkivut ja jäykkyys: Koira voi aristaa selkäänsä ja vältellä kosketusta.

  • Haluttomuus liikkua: Koiran aktiivisuus voi vähentyä, ja se voi vältellä hyppimistä tai portaiden käyttöä.

  • Aggressiivisten reaktiot: Aiemmin mukavalla koiralla alkaa esiintyä aggressiivista käyttäytymistä. Tämä voi olla seurausta kivusta ja aggressiolla muita koiria tai ihmisiä kohtaan koira pyytää omaa tilaa. Varsinkin nopea toiminta koiran lähellä voi laukaista aggressiivisen reaktion, kun koiraa pelottaa mahdollinen äkillinen ja kipua aiheuttava liike.

  • Takajalkojen heikkous: Koira voi liikkua epävarmasti, kompastella tai laahata takajalkojaan.

  • Äkillinen halvaus: Vakavissa tapauksissa koira voi menettää takajalkojen liikuntakyvyn kokonaan.

PERIYTYMINEN: IVDD:n periytyminen liittyy FGF4-retrogeeniin, joka vaikuttaa rustokudoksen kehitykseen ja välilevyjen rappeutumiseen. Muutos periytyy semidominantisti eli se voi aiheuttaa ongelmia jo esiintyessään vain yksinkertaisenakin.

Tämä geneettinen muutos on yleinen lyhytjalkaisilla roduilla, kuten mäyräkoirilla ja corgeilla, mutta yhdistyksemme oman seurannan perusteella sitä esiintyy myös yli puolella kooikerhondjeista. Pienen aineistomme pohjalta näyttää sille, että retrogeenin kaksinkertaisena perineillä yksilöillä on huomattavasti muita isompi riski saada kalkkeumia.

DIAGNOSOINTI JA HOITO: Geenitestauksella on suositeltavaa selvittää, onko koira perinyt sairautta aiheuttavaa FGF4-retrogeeniä. Mikäli koiran todetaan kantavan retrogeeniä kaksinkertaisesti, on suositeltavaa kuvauttaa koiran selkä 2 - 4 -vuotiaana muiden luustokuvien yhteydessä. Tällöin kalkkeumat voidaan havaita röntgentutkimuksella. Kooikerhondje kuuluu keväästä 2024 alkaen rotuihin, joiden selkätutkimukset sisältävät aina myös IDD-lausunnon. Lisäksi magneettikuvaus voi antaa tarkempaa tietoa sairauden vakavuudesta, jos koiralla havaitaan IVDD:hen viittaavia oireita. Hoitovaihtoehdot riippuvat oireiden vakavuudesta:

  • Oireeton: ei hoitotarvetta, mutta kalkkeumat on hyvä huomioida arjen toimintatavoissa. 

    • Hyvän lihaskunnon ylläpitäminen

    • Painonhallinta

    • Pannan käytön välttäminen, mikäli kalkkeumat ovat kaularangan tai rintarangan etuosan alueella.

    • Harrastusten valitseminen niin, ettei aiheuteta turhaa, voimakasta rasitusta tai tapaturmariskiä luustolle kalkkeumien alueelle.

  • Lievät tapaukset: Lepo, kipulääkitys ja fysioterapia.

  • Vakavat tapaukset: Kirurginen toimenpide, jossa poistetaan painetta selkäytimestä.

Sairauden puhkeaminen voi tapahtua jo nuorella iällä, ja oireet vaihtelevat lievästä selkäkivusta vakavaan halvaantumiseen. Riskiryhmään kuuluvien koirien omistajien kannattaa seurata koiran liikkuvuutta ja käyttäytymismuutoksia ja reagoida ajoissa mahdollisiin oireisiin, kuten esimerkiksi ärtyneisyyden alkamiseen, liikkumisen välttelyyn (esim. lopettaa hyppäämisen), vingahteluun, koskemisen välttelyyn, yllättäen alkaneeseen arkuuteen...

Vinkki: Jos koirasi saa IDD-tuloksen, jossa ilmenee kalkkeumien esiintyminen, selvitä missä kohden kalkkeumat esiintyvät. Tieto  löytyy lausuntodokumentin (on saatavilla Omakoirasta) lisätiedoista.

ESIINTYMINEN: Kesäkuun 2025 tilanteen mukaan vain noin 20 % kooikerhondjeista on retrogeenistä vapaita. Yksinkertaisia kantajia on noin 44 % ja kaksinkertaisia kantajia noin 36 % kooikerhondjeista (yhdistyksen oma kartoitus). Kalkkeutumien esiintymisriski painottuu selkeästi kaksinkertaisiin kantajiin, joista tämän hetken aineiston perusteella 24 % on saanut kalkkeumia. Kalkkeumien löytyminenkään ei tarkoita vielä automaattisesti sairastumista. 

JALOSTUSOHJE:

Jalostuksessa olisi hyvä huomioida geenitestit ja IDD-röntgentutkimusten tulokset. Suositeltavia toimenpiteitä ovat:

  • Geenitestit: Pyritään minimoimaan uusien tuplakantajien määrä rodussa.

  • Röntgentutkimukset:

    • Jos koiralla on kalkkeumia alle viidessä nikamavälissä, koiraa voidaan käyttää jalostukseen harkiten. Mikäli koiraa käytetään jalostukseen, on se yhdistettävä koiraan, jolla ei ole löydetty kalkkeumia. Huom! Tiineyskin on rasitus koiran selkärangalle ja voi laukaista oireet tiineyden aikana.

    • Jos kalkkeumia on viidessä tai useammassa nikamavälissä, ei koiraa suositella käytettäväksi jalostukseen.

  • Liikunnan ja painonhallinnan huomioiminen: Jalostuskoirien tulee olla hyväkuntoisia ja normaalipainoisia, jotta selkärangan kuormitus pysyy hallinnassa.

LISÄTIETOA: