DLA-tulokset
Kooikerhondjien DLA-monimuotoisuuskartoitus tehtiin ajalla 2011-2013. Rodulta on löydetty kahdeksan eri haplotyyppiä. Uusia tuloksia päivitetään sivuille enää vanhempien tulosten perusteella, uusia testejä ei enää tehdä.
Haplotyyppi | DRB1 | DQA1 | DQB1 |
Kooi1 | 00901 | 00101 | 008011 |
Kooi2 | 01501 | 00601 | 01101 |
Kooi3 | 02001 | 00401 | 01303 |
Kooi4 | 02301 | 00301 | 00501 |
Kooi5 | 01101 | 00201 | 01303 |
Kooi6 | 01501 | 00601 | 02301 |
Kooi7 | 00101 | 00101 | 00201 |
Kooi8 | 01503 | 00601 | 02304 |
Jokaisella koiralla on aina kaksi haploa, joista toisen se on perinyt emältään ja toisen isältään. Haplot eivät ole sukupuolisidonnaisia. Yhden koiran haplot voivat olla keskenään erilaisia (heterotsygootti) tai keskenään samaa tyyppiä (homotsygootti).
Alinna olevassa taulukossa tulokset on esitetty koirakohtaisesti. Koirien nimet ovat linkkejä KoiraNetiin, josta löytyvät koirien sukutaulut. Taulukosta käy ilmi, että erityisesti ensimmäinen tyyppi on Suomen populaatiossa erittäin yleinen. Lisäksi taulukossa on esitetty * merkillä merkittynä kaikki ne koirat, joiden toinen tai kummatkin haplot ovat tiedossa vanhempien ja/tai jälkeläisten tulosten perusteella. Sivun alalaidassa on ppt-esitys DLA-tutkimuksesta, josta löytyy mm. yhteenveto haplojen yleisyydestä.
Miksi kartoitukseen ryhdyttiin?
Kooikerhondjeilla on erityisesti rodun varhaisessa jalostushistoriassa käytetty hyvin voimakasta sisäsiitosta. Rodun perimän monimuotoisuus on tarpeen selvittää, jotta monimuotoisuus voidaan turvata nykytasollaan. Yleisemmin ajatellen kaikkia jalostuslinjoja ja eri sukuja tulisi käyttää mahdollisimman laajasti jalostukseen ja mahdollisesti jopa suosia harvinaisempien haplotyyppien koiria.
MHC-alueen geenit, joita koiralla kutsutaan nimellä DLA, vastaavat sekä koiran omien kudosten että vierasaineiden tunnistamisesta. Tässä tutkimuksessa tyypitetyt geenit koodaavat proteiineja, jotka osallistuvat puolustusreaktion alkuvaiheeseen. Ne tunnistavat ja esittelevät erilaisista vierasaineista pilkottuja osia muille puolustusreaktioon osallistuville soluille. Koska tunnistettavien vierasaineiden määrä on suuri, on tärkeää, että sekä yksilöllä, että populaatiossa säilyy keskenään erilaisia DLA-muotoja.